Näkemiin

Viimeinen päivä ja hiukan hakea olo, vaikka loma alkaa. Olisin voinut jaksoa kyllä vielä pidentää. Osastolla on ollut hyvä henki, loistava. Sairaanhoitajat, lastenhoitajat, sairaalahuoltajat, osastosihteerit, lääkärit ja opiskelijat (sosiaalityöntekijät, psykologit ja fysioterapeutit tietenkin myös), kaikki ovat yhdessä tehneet työtä pikkupotilaiden kanssa. Kiitos kaikille jotka tämän mahdollistitte. Erityiskiitos osastohoitaja Tertulle, joka huolehti siitä, että pääsin tutustumaan niihin paikkoihin mihin halusin. 

 

 

 

 

 

 

Tässä lupaamani asia, jonka moni tänä aikana sanoi (toki eri sanoin)

”Ihmiset eivät aina usko kuinka lastenosastolla nauru usein raikaa, vaikka rankkoja tilanteita ja suruakin tietysti on. Lasten olo kun on hyvä, he ovat leikkiviä ja iloisia. Parasta on, kun todella kipeänä osastolle tullut lapsi vilkuttaa hymyillen ovella pois lähtiessä.”

 

 

Nyt minä hymyilen pois lähtiessä. Tänne haluan uudelleen :) 

Kiitos myös blogini lukijoille. Sivuilla oli äsken vierailtu yli 800 kertaa

 

Tokavika päivä

Uskomatonta miten aika on kulunut. Huomenna on viimeinen päivä :(

Mitä olen tehnyt:

• Olen ollut osastolla, poliklinikalla, toimenpiteissä, vauvateholla, osasto 22, diabeteskoulutuksessa, ravitsemuskoulutuksessa, kahvipöydässä (jossa on pohdittu maat ja taivaat eli puhuttu henkeviä: sairaudet, osaamiset, muutokset....ja ihan muutakin)
• Olen tutsutunut eristyksiin, hoitanut pieniä ja isompia potilaita, kohdannut vanhempia, leikkinyt ja viihdyttänyt ja ennen kaikkea oppinut PALJON.
• Huomannut kuinka kansainvälinen paikka on Mikkeli.
• NIIN ja olen käynyt siirtämässä parkkikiekkoa ja juossut portaita
• ollut puhki eilisen iltavuoron, tämän aamun ja koululla tehdyn 3h  takia (olen tottunut aika säännölliseen elämään)

Viime viikolla haastattelin sairaalahuoltajaa ja osastosihteeriä ja ONNISTUIN hävittämään sen muistilapun (sepä meni varmaan siihen roskiin mistä kaikki lähtee silppuriin)...mutta muistan tietysti jotakin Eeva ja Leena siitä mitä kerroitte, vaikka tänne en ehtinyt kaikkea kirjoittaa. Huomenna kirjoitan tänne yhden teidän kaikkien (Eevan, Maaritin, Päivin, Anun, Anniinan, Tarun, Leenan, Mikun, Tertun...ja .ja...ja....sairaanhoitajaopiskelijan ja omani) ajatuksen blogini loppuun.SE ei ole muuttunut.

Eilen kävin tutustumassa iltavuoron alussa lasten neurologian poliklinikan toimintaan, loistavaa ja yksilöllistä toimintaa lasten ja perheiden kanssa. Tänään tein töitä kurssikaverini Maaritin kanssa. Valmistuimme jouluna -92 työttömiksi, vaikka olimme aloittaessamme (-88) ylimääräinen koulutus. Maarit on tehnyt töitä koko ajan lasten kanssa ja minun tieni vei muualle.

Tästä päivästä vielä: Ihanaa kun nykyisin lääkärikin tietää missä lapsille annettavat tarrat ja kiiltokuvat ovat.

Pakko mennä leipomaan huomiselle.

Historian havinaa

Juttelin viikolla osastonhoitaja Tertun kanssa siitä mitkä asiat ovat vuosien aikana muuttunut. Tässä joitakin asioita:

Lastenosasto:

• 1980 luvulla vielä osastolla oli vierailuajat ja vasta 1981 vanhemmat saivat jäädä osastolle yöksi
  • Muutos oli iso myös hoitajille → ei heti ymmärretty miten paljon vanhempien läsnöolo auttaa niin lasta kuin hoitajiakin
• hoitoajat ovat lyhentyneet, ennen ne olivat keskimäärin 7-8vrk ja nykyisin 2-3vrk

Keskola eli vauvateho:

• vaatteet, lakanat ja vaipat tulivat steriloituneina vielä 1986 vuoteen asti vatelle

• hoitoajat ovat lyhentyneet, ennen ne olivat keskimäärin14vrk ja nykyisin n.7vrk
• ennen ei kotiin vauvateholta päässyt ennen, kun vauvan paino oli 2500g, nykyisin ei ole painorajaa → jos vauva voi muuten hyvin, syö ja kehittyy normaalisti pääsee kotiin
• kellastuneet (eli bilirubiini-niminen aine kertyy vereen koska vauvan maksa ei esim. ennenaikaisuuden takia vielä kykene sitä käsittelemään) lapset hoidetaan nykyisin äidin luona, ei vauvateholla. Vauvat käyvät vain vaualohoidossa vatella
• alle 35 raskausviikolla syntyneet menevät vatelle, muut eivät automaattisesti jos voivat hyvin
• kuume mitataan aina kainalosta, myös vauvateholla pikkuisilta keskosilta. Yhden kerran mittaus tehdään peräsuolesta synnytyssalissa

Alla olevissa kuvissa on kuljetuslaatikko, jolla keskosvauvoja siirrettiin:

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään olin osan päivästä tutustumassa lastenhoitaja Leenan työhön ja iltapäivällä kuuntelemassa tutkimusta lasten liikunnasta ja ravitsemuksesta. Tiesittekö muuten, että ylipainoisella alakoululaisella voi jo olla rasvamaksa painosta johtuen?! Onneksi paljon tehdään ja projekteilla pyritään isoihin muutoksiin.

Leenan työkenttä oli todella mielenkiintoinen. Hän tekee työtä myös aikuispuolella. tehtäväksi anto voi tulla puheterapeuteilta tai neuropsykologilta. Tehtävänä voi olla tehdä tietyn ikäiselle lapselle sopivia kuvia kommunikointiin, tai palapeliin tai vaikka molempiin. Toisilla "leikitään" (eli harjoitellaan) ja toisia käytetään oikeasti. Nykyisin pyritään kuvaamaan paljon ihan oikeita kuvia, mutta lapsilla varsinkin alussa käytetään piirustuskuvia. Itselleni tuli kyllä ideoita tuleville lähihoitajille opetukseen syksylle vaikka mitä.... :) :)

Alla on kuvia KUVISTA:

ja ihan viimeisenä kerron kuvilla mitä tein eilen (pahoittelut että kuvat ovat vähän nurinperin, mutta saatte varmaan ideasta kiinni;

Join siis aamulla appelsiinimehua

 

Sitten ajelin autolla töihin...

 

sairaalaan

 

Tähän lisäsisin taas auton ja sit kodin ja ruuan..mut tää kone on niin hidas.

Sitten kävin juoksemassa yhdessä

 

 

koiran kanssa. Lenkin jälkeen...

 saunassa (melkein joka päivä illalla käyn) Sitten..

Kävin nukkumaan :)

 

 

Hyvä yötä!

Lasten poliklinikalla

Tänään olin koko päivän lastenpoliklinikalla. Nykyisin lapsia pyritään hoitamaan paljon polikliinisesti, niin ettei tarvitse mennä osastolle. Lapsia käy paljon kontrollikäynneillä liittyen joihinkin lyhyisiin sairauksiin, mutta myös jatkuvasti käyviä on paljon. Pitkäaikaissairaudet kuten astma, diabetes ja reuma ovat niitä joiden takia lapset käyvät poliklinikalla hoidoissa ja seurannassa. Myös päivystyspotilaita tulee poliklinikalle virka-aikaan. Joskus asia pystytään hoitamaan siinä ja joskus lapsi siirtyy poliklinikalta lasten osastolle. Perusasioita mitä lapselta katsotaan aina tullessa ovat paino ja pituus. Jos pituuskasvu esim. pysähtyy niin se on oleellinen tieto lääkärille, että jotakin on vialla.

Pieniä potilaita viihdyttää poliklinikalla leikkihuone, akvaario ja traktori, joka onkin todella suosittu.

Seuraavassa kuvassa on spirometria laite. Siihen pienet potilaat puhaltavat...monta kertaa... ja joskus juostaan ja otetaan lääkkeitä ja sitten taas puhalletaan... Pienet puhaltavat ilmapalloja ja isot pelkkiä käyriä...

KUKA pesee sairaalan ikkunat? Kevätfiilistä ja katupölyä

Nyt keväällä valo/aurinko/ on AIVAN IHANA, mutta toisaalta aivan liian paljastava. Olo on odottava, kun kesä on tulossa ja  aamulla töihin ajaessa ei tarvita pitkiä valoja ja aamut valostuvat päivä päivältä. Katuja putsaillaan kaupungissa ja tennarit ovat katukuvassa.

Onhan siinä keväässä huonojakin puolia. Kun laittaa tukisukkia aamulla jalkaan, tsiljoona (?) pölyhiukkasta tanssii pitkin makkaria tai kun katsoo ikkunasta ulos näen harmaata, pisaran valumia ja on varmistettava, ettei kyseessä sumu :D...

Päätin jaksoni aikana selvitellä myös muiden ammattiryhmien työnkuvia nimenomaan  lastenosastolla. Haastattelin sairaalahuoltajaa ja osastosihteeriä. Työnkuvista lastenosastolla kerron myöhemmissä teksteissä. Tänään töistä lähtiessä bongasin sairaalahuoltajan, joka oli siivoamassa alimmaista kerrosta ja pukuhuoneitamme (kuva alla) ja kameran akkukin oli tällä kertaa ladattu.

 

Sairaalahuoltaja ja siivouskärri ovat tuttu näky sairaalassa. Kuka on se henkilö, joka varmistaa, että ripulin takia eristyksessä olleeseen huoneeseen voi seuraavan kerran mennä kuka tahansa pelkäämättä tartuntaa?  Kuka pesee ikkunat? Kuka huolehtii siitä, että lastenosaston  varastoissa on riittävästi NAN:ia (entinen tutteli), riisimuroja, leikkelettä, leipää, jogurttia...jne...jne.  Kuka kerää eristyshuoneiden jatkuvasti täyttyvät roskikset. Kyllä se sairaalahuoltaja on.

Tavallinen torstai

Eilinen ja tämä päivä ovat olleet osastolla mukavia ja aika tavallisiakin. Oman ohjaajan kanssa on hoidettu omia potilaita. Hoitamisessa alkaa olla jo aikalailla tuttuja asioitakin. Leikin merkitys lapsipotilaiden viihtymiselle on todella tärkeä asia, mutta leikkiin liittyy myös muita näkökulmia. Leikin avulla voidaan ohjata lasta omahoitoon, kertoa toimenpiteistä tai tutkia lasta (esim. onko motoriikassa ongelmia tai aiheuttaako tarkka askartelu tai rannekorun tekeminen huimausta).

Tänään keskustelin osastohoitajan kanssa siitä, kuinka paljon hoitotyö on muuttunut vuosien aikana. Tarkoitukseni oli ottaa kuvia ja kertoa tänään näistä muutoksista, mutta kamerasta loppui akku. Kerron huomenna ja laitan vähän kuviakin.

Olen miettinyt jakson aikana hyötyjä itselleni ja myös muille osapuolille. Osaamiseni on tosiaankin lisääntynyt valtavasti ja tietysti se hyödyttää myös opiskelijoitani. Jakson aikana olen myös sopinut, että jos vain syksyllä LNHK ryhmästä löytyisi innokkaita opiskelijoita voisimme tehdä vauvalaan opinnäytetyön. Sille olisi tilaus. Myös perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon isot muutokset lisäävät osaamisvaatimuksia kotihoitoon/avohoitoon tulevaisuudessa. Itselleni on ainakin avautunut se, miksi lähihoitajatutkinnossa on (lasten ja nuorten koulutusohjelma) näin paljon sairaanhoitoa. Tulevaisuudessa alan osaamista saatetaan tarvita paljonkin.